Roskajoukko ulvoi linnakkeen ulkopuolella ja pärryytteli taistelutraktoriaan - uhkaavan näköinen kapine, mutta katolle kiinnitettyyn tykkiin ei ollut enää ammuksia, ei missään eikä kenelläkään.

Linnakkeen väelle oli melkeinpä kunnia-asia, että heidän aarteensa koitettiin ryöstää. "Mustaa kultaa! Ja se on meidän!", linnakkeen pomo lietsoi alaisiaan. Vanhimmat nyökyttelivät. He muistivat vielä katastrofia edeltäneen yltäkylläisyyden maailman. Nuoremmat heiluttelivat liekinheittäjiensä suuttimia uhkaavasti. He halusivat päästä tappelemaan. Eipä tässä maailmassa juuri muitakaan huvituksia ollut. "Tuhotkaa ne!", pomo kannusti sotureitaan, kun he syöksyivät ulos portista.

Pomo ja vanhin neuvontantaja lukittautuivat aarrekammioon.

"Hitto kun tekisi mieli keittää kunnon sumpit", pomo sanoi ja katsoi kaihoten linnakkeen aarretta, maailman viimeisiä kahvipaketteja.